Tukikeskus hilma

Palveluoppaan etusivu

Vammaisen maahanmuuttajan palveluopas

Vammaisen maahanmuuttajan palveluopas kertoo asioista, jotka vaikuttavat vammaisen maahanmuuttajan arkiseen elämään Suomessa.

Opas on vuodelta 2013. Sen viittomakielinen versio on toteutettu yhteistyössä Kuurojen liiton kanssa. Oppaan viittojat Markus Aro ja Tarja Sandholm (Viparo) käyttävät kansainvälistä viittomakieltä.

c. Vammaisfoorumi ry./Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilma

Palveluoppaan koko teksti (tekstiversio)


Alkusanat


Vammaisen maahanmuuttajan palveluopas kertoo vammaispalveluista, sosiaaliturvasta, opiskelusta ja työelämästä Suomessa. Kaikki nämä asiat vaikuttavat vammaisen maahanmuuttajan arkiseen elämään Suomessa.

Vamman ei tarvitse olla este opiskelulle, työelämälle, ystävien tapaamiselle, harrastuksille tai perheen perustamiselle. Tässä oppaassa kerrotaan palveluista, joiden tarkoitus on auttaa vammaista ihmistä elämään mahdollisimman täysipainoista elämää.

Opas on tarkoitettu avuksi ja tietolähteeksi ihmiselle, jonka voi olla vaikea saada tietoa muualta esimerkiksi kielivaikeuksien vuoksi.

Tässä oppaassa on kaksi osaa, osa1 ja osa 2.

Opas ilmestyi alun perin vuonna 2004. Oppaassa kerrottiin tukitoimista, joita tarjotaan vammaiselle maahanmuuttajalle, joka asuu vakituisesti Suomessa, ja jolla on oikeus Suomen sosiaaliturvaan.

Vanhan oppaan tiedot on tarkistettu. Ne ovat tämän oppaan osassa 2.

Osa 1 on kokonaan uusi. Siinä kerrotaan asioista, jotka liittyvät maahanmuuttoon.
Siinä kerrotaan esimerkiksi, miten voi saada oleskeluluvan ja sosiaaliturvaa Suomessa.


(Osa 1) 1 OLESKELULUPA SUOMEEN


Jos ulkomaalainen haluaa olla Suomessa pitkään, hänellä pitää olla oleskelulupa.

Vain Pohjoismaiden, EU-maiden, Sveitsin ja Liechtensteinin kansalaiset eivät tarvitse oleskelulupaa. He saavat vapaasti opiskella, tehdä töitä ja olla yrittäjinä Suomessa. Heidän täytyy kuitenkin rekisteröidä oleskelu Suomessa, jos he asuvat Suomessa pitkään.

Ulkomaalaisen täytyy tavallisesti hakea oleskelulupaa jo ennen, kuin hän tulee Suomeen. Oleskelulupaa haetaan lähtömaasta eli siitä maasta, josta henkilö tulee Suomeen. Oleskelulupaa haetaan lähtömaassa Suomen edustustosta. Maahanmuuttovirasto päättää, saako ulkomaalainen ensimmäisen oleskeluluvan.

Jos ulkomaalainen haluaa oleskeluluvan Suomeen, hänellä täytyy olla siihen hyvä syy. Hyvä syy voi olla esimerkiksi työ, opiskelu, perhe tai paluumuutto. Hyvä syy voi olla myös se, että ulkomaalainen haluaa tehdä Suomessa työtä yrittäjänä, tai että hänellä on suomalainen syntyperä.

Suomalainen syntyperä tarkoittaa, että ihminen itse tai toinen hänen vanhemmistaan tai kaksi hänen isovanhempaansa ovat suomalaisia.

Jos ulkomaalainen haluaa oleskeluluvan Suomeen, hänen täytyy lisäksi todistaa, että hän voi itse maksaa omat kulunsa Suomessa. Oleskelupa on yleensä maksullinen.

Oleskeluluvan voi saada myös kansainvälisen suojelun perusteella. Se tarkoittaa, että ulkomaalainen hakee esimerkiksi turvapaikkaa. Jos ulkomaalainen hakee Suomesta turvapaikkaa, hän voi hakea oleskelulupaa vasta sitten, kun hän on jo Suomessa. Maahanmuuttovirasto päättää, saako hän oleskeluluvan vai ei.

Jos ulkomaalainen haluaa olla Suomessa alle kolme kuukautta, hän ei yleensä tarvitse oleskelulupaa, vaan viisumin. Joskus ulkomaalainen kuitenkin tarvitsee oleskeluluvan, vaikka hän haluaisi olla Suomessa vain vähän aikaa. Jos et ole varma, tarvitsetko oleskeluluvan vai viisumin, voit kysyä sitä Suomen edustustosta.

Myös vammainen ihminen voi saada oleskeluluvan Suomeen.

Lisätietoa oleskeluluvasta: Maahanmuuttovirasto (Migri)

Lisätietoa viisumeista: Ulkoministeriö

Apua ja neuvoja turvapaikan hakemiseen: Pakolaisneuvonta

(Osa 1) 2 ULKOMAALAISEN REKISTERÖINTI


Jos Pohjoismaiden kansalainen asuu Suomessa yli kuusi kuukautta, hänen täytyy rekisteröidä oleskelu maistraatissa siinä kunnassa, jossa hän asuu. Jos EU-maiden tai Sveitsin tai Liechtensteinin kansalainen asuu Suomessa yli kolme kuukautta, hänen täytyy rekisteröidä oleskelu poliisilaitoksella siinä kunnassa, jossa hän asuu. Jotta rekisteröinti poliisilaitoksella onnistuu, henkilön täytyy todistaa, että hän voi maksaa omat ja perheensä kulut Suomessa.

Laki vaatii, että ulkomaalainen ilmoitetaan Suomen väestötietojärjestelmään, jos hän asuu Suomessa yli vuoden. Väestötietojärjestelmään ilmoitetaan esimerkiksi nimi, syntymäaika, kansalaisuus, osoite ja perhesuhteet. Rekisteritietoja tarvitaan esimerkiksi silloin, kun järjestetään vaalit tai tehdään tilastoja. Myös verohallinto, terveydenhuolto ja oikeushallinto tarvitsevat rekisteritietoja.

Väestötietojärjestelmään rekisteröidytään maistraatissa omassa asuinkunnassa. Kun henkilö muuttaa vakinaisesti Suomeen, ja kun hän rekisteröityy maistraatissa, hänelle rekisteröidään kotikunta, ja hänelle annetaan suomalainen sosiaaliturvatunnus. Maistraatti arvioi erikseen jokaisen muuton ja päättää, onko muutto vakinainen vai ei.

Jos ulkomaalainen asuu Suomessa vain vähän aikaa, hän voi saada henkilötunnuksen, jos hän tarvitsee sitä esimerkiksi työn takia. Hänelle ei kuitenkaan rekisteröidä kotikuntaa Suomessa. Sen takia hänellä ei ehkä ole samoja oikeuksia kuin sellaisella henkilöllä, joka asuu Suomessa vakituisesti.

Henkilö ei voi tavallisesti saada kunnan palveluita, esimerkiksi terveydenhuoltoa ja vammaispalveluita, jos hänellä ei ole rekisteröityä kotikuntaa Suomessa.

Lisätietoa rekisteröinnistä:

Maistraatti
Poliisi

(Osa 1) 3 SOSIAALITURVA


Kun henkilö muuttaa Suomeen vakinaisesti, hän saa yleensä heti oikeuden Suomen sosiaaliturvaan ja voi saada Kelan etuuksia. Jos henkilö haluaa oikeuden Suomen sosiaaliturvaan, hänen täytyy tehdä hakemus Kelassa. Kela päättää, asuuko henkilö Suomessa vakinaisesti.

Vakinaista asumista on esimerkiksi:

• Paluumuutto. Jos henkilö on saanut oleskeluluvan vuodeksi tai sitä pidemmäksi ajaksi suomalaisen syntyperän perusteella, hänellä on yleensä heti oikeus sosiaaliturvaan.

• Vähintään kahden vuoden työskentely Suomessa. Jos henkilö työskentelee Suomessa kaksi vuotta tai pidemmän ajan, hän saa yleensä heti oikeuden Suomen sosiaaliturvaan. Kela katsoo työsopimuksesta tai kysyy työnantajalta, kuinka kauan työskentely kestää.

Joskus työntekijä voi saada osittaisen oikeuden Suomen sosiaaliturvaan ja saada joitain etuuksia, vaikka hän työskentelisi Suomessa vain yli neljä kuukautta. Siinä tapauksessa henkilö ei asu vakinaisesti Suomessa. Hänen perheenjäsenensä eivät saa automaattisesti oikeutta Suomen sosiaaliturvaan.

• Avioliitto tai muu läheinen perhesuhde henkilöön, joka asuu vakinaisesti Suomessa. Perheenjäseniä ovat aviopuoliso, avopuoliso ja rekisteröidyn parisuhteen osapuoli. Perheenjäseniä ovat lisäksi alle 18-vuotiaat omat lapset ja ottolapset ja myös puolison lapset, jos he asuvat samassa taloudessa.

Jos henkilö tarvitsee Suomeen oleskeluluvan, oleskeluluvan täytyy olla myönnetty vuodeksi tai pidemmäksi ajaksi.

Jos ulkomaalainen muuttaa Suomeen vain väliaikaisesti, hänellä ei ole oikeutta Kelan sosiaaliturvaan. Esimerkiksi opiskelijat muuttavat Suomeen vain väliaikaisesti, jos opiskelu on muuton ainoa syy. Jos muuttoon on muitakin syitä, henkilö voi päästä Suomen sosiaaliturvan piiriin. Jos henkilö saa etuuksia jostakin toisesta maasta tai kuuluu jonkin toisen maan sosiaaliturvan piiriin, hänellä ei ole oikeutta Suomen sosiaaliturvaan. Jos henkilö muuttaa väliaikaisesti Suomeen EU-maasta, Norjasta, Islannista, Sveitsistä tai Liechtensteinista, hänellä on oikeus välttämättömään sairaanhoitoon eurooppalaisella sairaanhoitokortilla.

Jos henkilö hakee Suomesta turvapaikkaa, hän ei kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin silloin, kun hakemusta vielä käsitellään. Turvapaikanhakijoilla on kuitenkin oikeus välttämättömiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Turvapaikanhakijalapsilla on samat oikeudet kuin suomalaisilla lapsilla. Vastaanottokeskukset järjestävät palveluita turvapaikanhakijoille.

Jos henkilö saa Suomesta oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella, hän pääsee Suomen sosiaaliturvan piiriin, jos hän jää Suomeen asumaan vakinaisesti. Oleskeluluvan täytyy olla voimassa ainakin yksi vuosi. Jos henkilö saa Suomesta oleskeluluvan tilapäisen suojelun tarpeen perusteella, hän ei saa oikeutta Suomen sosiaaliturvaan.

Kiintiöpakolaiset pääsevät Suomen sosiaaliturvan piiriin heti, kun he muuttavat Suomeen.

Jos henkilö on alun perin muuttanut Suomeen vain tilapäisesti, mutta jää kuitenkin Suomeen asumaan, hänet voidaan myöhemmin hyväksyä Suomen sosiaaliturvan piiriin. Silloin hänellä on oikeus Suomen sosiaaliturvaan.

Lisätietoa sosiaaliturvan piiriin pääsemisestä: Kela


(Osa 1) 4 KOTOUTUMISEN ALKUVAIHE


Kun henkilö muuttaa vakinaisesti Suomeen, hän voi hakea palveluita, jotka auttavat häntä kotoutumaan Suomeen. Vammaisella henkilöllä ja hänen perheenjäsenillään on samat oikeudet kotoutumiseen kuin kaikilla muilla.

Alkuvaiheen palveluita ovat:
• perustieto Suomesta ja kotikunnasta
• neuvonta ja ohjaus
• alkukartoitus
• kotoutumissuunnitelma
• kotoutumiskoulutus

Alkukartoitusta voi pyytää työ- ja elinkeinotoimistosta eli TE-toimistosta tai sosiaalitoimistosta omasta kotikunnasta. Jos henkilö haluaa tehdä työtä Suomessa, hänen kannattaa pyytää alkukartoitusta TE-toimistosta.

Alkukartoitus on keskustelu, jonka henkilö käy viranomaisen kanssa. Viranomainen selvittää, millainen henkilön tilanne on, ja millaista palvelua hän tarvitsee. Alkukartoitukseen voi sisältyä esimerkiksi kielitaidon testaus ja ammatillisen osaamisen kartoitus. TE-toimisto tai kunta arvioi, tarvitseeko henkilö yksilöllisen kotoutumissuunnitelman. Kaikki eivät tarvitse sitä.

Kotoutumissuunnitelmassa sovitaan kotoutumiskoulutuksesta ja muista asioista, jotka auttavat henkilöä kotoutumaan Suomeen. Kotoutumiskoulutusta voi olla esimerkiksi suomen kielen kurssi tai työharjoittelu. Oikeus kotoutumissuunnitelmaan kestää kolme vuotta.

Jos henkilö on sairas tai vammainen eikä voi sen vuoksi osallistua kotoutumistoimenpiteisiin, kotoutumissuunnitelman kestoa voidaan pidentää. Kotoutumissuunnitelmaa ei kuitenkaan voida jatkaa enempää kuin kaksi vuotta.

Lisätietoa alkuvaiheen koulutuksesta: TE-toimistot ja asuinkunnan sosiaalitoimisto


(Osa 1) 5 KANSALAISUUS


Suomen kansalaisuuden voi saada henkilö, jonka kohdalla toteutuvat kaikki nämä vaatimukset:

• henkilöllisyys on selvitetty eli viranomaiset tietävät, kuka henkilö on
• henkilö on täysi-ikäinen eli hän on täyttänyt 18 vuotta
• henkilö on asunut tarpeeksi kauan Suomessa
• henkilö ei ole tehnyt rikoksia
• henkilö on maksanut laskut ja lainat ajoissa
• henkilö on selvittänyt, mistä hän saa rahaa elämiseen
• henkilöllä on tarpeeksi hyvä kielitaito (suomi, ruotsi tai suomalainen viittomakieli)

Kansalaisuushakemus ja sen liitteet viedään poliisilaitokselle siihen kuntaan, jossa henkilö asuu. Maahanmuuttovirasto päättää, saako henkilö kansalaisuuden.

Lisätietoa kansalaisuuden hakemisesta: Maahanmuuttovirasto

(Osa 1) 6 MUUKALAISPASSI JA PAKOLAISEN MATKUSTUSASIAKIRJA


Muukalaispassi ja pakolaisen matkustusasiakirja voivat tietyissä tilanteissa korvata passin, mutta ne eivät ole virallisia henkilöllisyystodistuksia.

Suomen viranomaiset voivat antaa muukalaispassin tai pakolaisen matkustusasiakirjan sellaiselle henkilölle, jolla on oleskelulupa, mutta joka ei voi jostain syystä saada passia omasta kotimaastaan.

Jos henkilö, jolla on muukalaispassi tai pakolaisen matkustusasiakirja, haluaa käydä ulkomailla, hän voi palata Suomeen, jos matkustusasiakirja ja oleskelulupa ovat voimassa.

Ensimmäistä muukalaispassia tai pakolaisen matkustusasiakirjaa haetaan poliisin toimipisteestä. Maahanmuuttovirasto päättää, saako henkilö sen.

Jos viranomaiset eivät voi varmistaa, kuka henkilö on, asia merkitään muukalaispassiin tai matkustusasiakirjaan. Jos viranomaiset eivät voi varmistaa, kuka henkilö on, Suomessa voi olla vaikeaa avata pankkitili ja hoitaa muita asioita, joissa henkilöllisyys pitää todistaa.

Lisätietoa muukalaispassista ja pakolaisen matkustusasiakirjasta:

Maahanmuuttovirasto
Poliisi

Lisää tietoa varmistamattoman henkilöllisyyden ongelmista: Vähemmistövaltuutetun toimisto

(Osa 1) TIIVISTELMÄ

• Vammaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla, kun he muuttavat Suomeen ja asuvat Suomessa.

• Jos ulkomaalainen haluaa olla Suomessa kauan, hän tarvitsee oleskeluluvan. (Ulkomaalaislaki 30.4.2004/301).

• Pohjoismaiden, EU-maiden, Sveitsin ja Liechtensteinin kansalaiset eivät tarvitse Suomessa oleskelulupaa. Jos Pohjoismaiden kansalainen asuu Suomessa yli kuusi kuukautta, hänen täytyy rekisteröidä oleskelu maistraatissa siinä kunnassa, jossa hän asuu. Jos EU-maiden tai Sveitsin tai Liechtensteinin kansalainen asuu Suomessa yli kolme kuukautta, hänen täytyy rekisteröidä oleskelu poliisilaitoksella siinä kunnassa, jossa hän asuu.

• Jos ulkomaalainen asuu Suomessa yli vuoden, hänen täytyy ilmoittaa tiedot itsestään ja perheestään Suomen väestötietojärjestelmään maistraatissa siinä kunnassa, jossa hän asuu.

• Kun henkilö muuttaa vakinaisesti Suomeen, hänelle rekisteröidään kotikunta. Ilman kotikuntaa henkilö ei tavallisesti saa kunnan sosiaali- ja terveyspalveluita. (Kotikuntalaki 11.3.1994/201).

• Kun henkilö muuttaa vakinaisesti Suomeen, hän pääsee yleensä Suomen sosiaaliturvan piiriin. Kela päättää, asuuko henkilö vakinaisesti Suomessa. Jos henkilö ei kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin, hän ei voi saada sosiaaliturvaetuuksia.
(Sosiaaliturvalainsäädäntö 30.12.1993/1573).

• Työ- ja elinkeinotoimistot eli TE-toimistot ja kunnat vastaavat kotouttamisesta. Kotouttamisen tavoitteena on, että henkilö pärjää itsenäisesti Suomessa. Kotouttamispalveluita ovat esimerkiksi alkukartoitus, kotoutumissuunnitelma ja kotoutumiskoulutus.
(Laki kotoutumisen edistämisestä 30.12.2010/1386).

• Suomen kansalaisuuden voi saada henkilö, joka täyttää kaikki nämä vaatimukset:

- henkilöllisyys on selvitetty eli viranomaiset tietävät, kuka henkilö on
- henkilö on täysi-ikäinen eli hän on täyttänyt 18 vuotta
- henkilö on asunut tarpeeksi kauan Suomessa
- henkilö ei ole tehnyt rikoksia
- henkilö on maksanut laskut ja lainat ajoissa
- henkilö on selvittänyt, mistä hän saa rahaa elämiseen
- henkilöllä on tarpeeksi hyvä kielitaito (suomi, ruotsi tai suomalainen viittomakieli)

(Kansalaisuuslaki 16.5.2003/359).

• Suomen viranomaiset voivat antaa muukalaispassin tai pakolaisen matkustusasiakirjan henkilölle, jolla on oleskelulupa Suomessa, mutta joka ei jostain syystä voi saada passia omasta kotimaastaan.

(Osa 2) 1 YLEISTÄ VAMMAISTEN OIKEUKSISTA JA PALVELUISTA


Suomessa vammaispalveluista on säädetty monessa eri laissa. Ne määräävät, miten vammaispalvelut järjestetään ja kuka voi niitä saada.

Vammaispalvelulaki määrää, millaisia palveluita kunnan sosiaalitoimen pitää järjestää asukkailleen. Lain pääperiaate on, että kunnan pitää järjestää vammaispalveluita tarpeen mukaan.

Joihinkin palveluihin kunnan asukkaalla voi olla subjektiivinen oikeus. Subjektiivinen oikeus tarkoittaa sitä, että kunnalla on velvollisuus järjestää palvelu, jos asiakas täyttää palvelun edellytykset. Kunta ei silloin voi vedota siihen, että sillä ei ole riittävästi rahaa palvelun järjestämiseen. Joitakin harkinnanvaraisia palveluita kunta voi kuitenkin järjestää harkintansa mukaan.

Kehitysvammalaki määrää kehitysvammaisten ihmisten erityishuollosta. Erityishuoltoon kuuluvat esimerkiksi kehitysvammaisten asumispalvelut. Usein kehitysvammainen ihminen saa osan tarvitsemistaan palveluista vammaispalvelulain perusteella ja osan kehitysvammalain perusteella.

Erityishuollon tarkoitus on tukea ja auttaa kehitysvammaisia ihmisiä selviämään arjesta. Erityishuollossa päätetään käytännön palveluista sekä taloudellisista tuista.

Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjimästä ketään esimerkiksi vammaisuuden tai etnisen alkuperän vuoksi työssä ja koulutuksessa.

Potilaslaki koskee terveydenhuoltoa. Potilaslain mukaan ketään ei voi hoitaa ilman hänen omaa suostumustaan. Jos potilas on tyytymätön hoitoon, hän voi tehdä hoitolaitokselle muistutuksen tai kantelun. Hoitolaitoksissa toimii potilasasiamiehiä, jotka avustavat muistutuksen tekemisessä.

Asiakaslaki koskee sosiaalipalveluita. Se määrää, että sosiaalipalveluiden asiakasta pitää kohdella hyvin. Palveluiden järjestämisessä pitää ottaa huomioon asiakkaan tarpeet ja etu. Jos asiakas on tyytymätön sosiaalipalveluihin, hän voi ottaa yhteyttä kunnan sosiaaliasiamieheen. Sosiaaliasiamies voi avustaa esimerkiksi muistutuksen tekemisessä.

Kotoutumislain tavoitteena on edistää maahanmuuttajien kotoutumista, tasa-arvoa ja valinnan vapautta. Kotoutumisella tarkoitetaan sitä, että maahanmuuttaja voi osallistua Suomessa työelämään ja yhteiskunnan toimintaan ja samalla säilyttää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

Vammaispalveluiden tarkoitus on auttaa vammaisia ihmisiä elämään itsenäistä elämää ja osallistumaan yhteiskunnan toimintaan tasa-arvoisesti.

Suomessa vammaispalveluiden järjestämisestä vastaa kotikunta. Kotikunta on se kunta, jossa henkilö vakituisesti asuu. Kunnan vammaispalvelu neuvoo vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään palveluihin liittyvissä asioissa.

Kansaneläkelaitokselta eli Kelalta vammaiset ihmiset saavat taloudellista tukea.

(Osa 2) 2 SUUNNITELMA PALVELUISTA JA KUNTOUTUKSESTA


Vammainen ihminen tekee yhdessä kotikuntansa sosiaalitoimen kanssa palvelusuunnitelman. Siinä päätetään, millaisia palveluita vammainen henkilö tarvitsee. Palvelusuunnitelman laatimisessa voivat olla mukana myös vammaisen ihmisen läheiset. Tarpeen vaatiessa suunnitelman laatimiseen osallistuvat myös muut kunnan viranomaiset. Palvelusuunnitelmassa nimetään vastuuhenkilö, joka huolehtii siitä, että suunnitelmaa noudatetaan.

Lisätietoa palvelusuunnitelmasta: Sosiaaliportti

Kuntoutukseen pääsemiseksi tarvitaan kuntoutussuunnitelma. Siinä päätetään, millaista kuntoutusta vammainen henkilö tarvitsee. Kuntoutussuunnitelman laativat yhdessä vammainen ihminen sekä häntä hoitava taho.

Maahanmuuttajalla on lain mukana oikeus kotoutumissuunnitelmaan, jos
• hän on työtön ja hakee töitä tai
• hän saa toimeentulotukea.
• alkukartoituksessa ilmenee tarve suunnitelmalle.

Alkukartoitus tehdään maahanmuuton alkuvaiheessa työttömille työnhakijoille, toimeentulotuen saajille ja sitä pyytäville maahanmuuttajille. Kaikille maahanmuuttajille ei tehdä alkukartoitusta tai kotoutumissuunnitelmaa.

Kotoutumissuunnitelma tehdään kolmeksi vuodeksi sen jälkeen, kun henkilö on tullut Suomeen. Kotoutumissuunnitelmaan voi saada jatkoa enintään kaksi vuotta, jos siihen on erityinen syy.

Kotoutumissuunnitelman tarkoitus on auttaa ihmistä sopeutumaan Suomeen. Suunnitelmaan voi kuulua esimerkiksi suomen kielen kursseja, kuntoutusta ja ammatinvalinnanohjausta.

Asiakas tekee kotoutumissuunnitelman TE-toimistossa tai sosiaalitoimistossa yhdessä työntekijän kanssa.

(Osa 2) 3 VIRANOMAISET JA MUUT TOIMIJAT

(Osa 2) 3.1 Kansaneläkelaitos eli Kela


Kansaneläkelaitos eli Kela maksaa Suomessa asuville ihmisille rahallista tukea eri elämäntilanteissa. Tavallisesti Kela huolehtii perusturvasta silloin, kun muut tulot jäävät pieniksi. Kaikki Kelan etuudet eivät kuitenkaan riipu tuloista. Esimerkiksi lapsilisä on sellainen etuus.

Kelan tukia saa yleensä henkilö, joka kuuluu Suomen sosiaaliturvan piiriin. Siihen kuuluvat yleensä kaikki, jotka asuvat Suomessa vakinaisesti.

Kela vastaa esimerkiksi vammaisten ihmisten kuntoutuksesta, erilaisten tukien maksamisesta sekä työttömän perusturvasta.

Joihinkin Kelan tukiin liittyy asumisaikavaatimus. Henkilön pitää siis asua tietty aika Suomessa ennen kuin hän voi saada tukea.

Kelan sairausvakuutuksen piiriin kuuluvat yleensä kaikki Suomessa vakinaisesti asuvat henkilöt. Henkilöt, jotka ovat Suomessa sairausvakuutettuja, saavat Kela-kortin. Kortilla saa apteekeissa ja useilla yksityisillä lääkäriasemilla Kela-korvauksen. Maksettavaksi jää tällöin ainoastaan omavastuuosuus. Kela-kortti on maksuton.

Eläkkeensaajat saavat Kelasta kansaneläkkeensaajan kortin. Kortilla voi saada eläkeläisalennusta esimerkiksi joukkoliikenteen lipuista. Kun hakijalle on myönnetty täysi kansaneläke, kortti lähetetään hänelle automaattisesti. Kansaneläkkeensaajan kortti on maksuton.

Kelan etuuksia haetaan Kelasta paperilomakkeella tai sähköisesti. Asiointipalvelun Internet-osoite on www.kela.fi/asiointi. Kaikkia Kelan etuuksia ei voi hakea sähköisesti.

Lisätietoja Kelan palveluista ja etuuksista: Kela

(Osa 2) 3.2 Sosiaalipalvelut


Kunta järjestää sosiaalipalveluita asukkailleen. Asukkailla on siis oikeus saada palveluita, joita kunta järjestää. Näitä palveluita ovat esimerkiksi vammaisten ja vanhusten palvelut, lasten päivähoito sekä taloudellinen tuki.

Kunnan sosiaalityöntekijät auttavat vaikeassa elämäntilanteessa olevia asukkaita. Sosiaalityöntekijät antavat myös neuvontaa ja ohjausta eri asioista.

Kotikunta on kunta, jossa henkilö asuu vakituisesti. Maistraatti rekisteröi kotikunnan.


(Osa 2) 3.3 Mielenterveyspalvelut


Mielenterveyspalveluista voi saada apua elämän kriisitilanteissa. Elämä voi tuntua raskaalta vaikeiden kokemusten vuoksi, esimerkiksi perheen tai läheisen menettämisen, kidutuksen tai muiden syiden vuoksi.

Kunta järjestää mielenterveyspalveluita asukkailleen. Apua voi hakea esimerkiksi terveyskeskuksista, psykiatrisilta poliklinikoilta sekä neuvoloista. Myös koulut, oppilaitokset ja työterveyshuolto järjestävät mielenterveyspalveluita.

(osa 2) 3.4 Vammaisasiamies


Joissakin kaupungeissa toimii vammaisasiamies. Hänen tehtävänään on puolustaa vammaisten ihmisten perusoikeuksia ja neuvoa vammaisasioissa.

Vammaisasiamies on esimerkiksi Helsingissä, Espoossa ja Tampereella.

(Osa 2) 3.5 Potilasasiamies


Jokaisessa terveydenhuollon yksikössä työskentelee potilasasiamies. Hänen tehtävänään on neuvoa asiakkaita potilaan oikeuksiin liittyvissä asioissa. Jos potilas on tyytymätön hoitoon, potilasasiamies auttaa potilasta tekemään muistutuksen tai kantelun.

(Osa 2) 3.6 Sosiaaliasiamies

Jokaisessa kunnassa työskentelee sosiaaliasiamies. Kahdessa kunnassa voi myös olla yksi yhteinen sosiaaliasiamies. Sosiaaliasiamies neuvoo ja kertoo sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksista.

Jos sosiaalihuollon asiakas ei ole tyytyväinen palveluun tai kohteluun, hän voi pyytää apua sosiaaliasiamieheltä. Silloin sosiaaliasiamies voi toimia sovittelijana osapuolten välillä.

Sosiaaliasiamies ei tee päätöksiä eikä myönnä etuuksia.

(Osa 2) 3.7 Vähemmistövaltuutettu


Vähemmistövaltuutettu on viranomainen, joka edistää etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten yhdenvertaisuutta Suomessa. Vähemmistövaltuutettu on myös kansallinen ihmiskaupparaportoija. Vähemmistövaltuutetun puoleen voi kääntyä, jos on kokenut etnistä syrjintää tai on havainnut sitä tapahtuvan muille.

Lisätietoa: Vähemmistövaltuutetun toimisto


(Osa 2) 3.8 Lapsiasiavaltuutettu


Lapsiasiavaltuutettu valvoo lapsen etua ja oikeuksia. Lapsiasiavaltuutettu tekee yhteistyötä muiden sellaisten työntekijöiden kanssa, jotka toimivat samalla alalla. Valtuutettu ei ratkaise yksittäisten lasten tai perheiden asioita. Hän ei voi muuttaa viranomaisten päätöksiä.

Lisätietoa: Lapsiasiavaltuutettu

(Osa 2) 3.9 Järjestöt


Vammaisjärjestöistä ja monikulttuurisuusjärjestöistä voi saada neuvoja, apua ja tukea.

Vammaisjärjestöt edistävät vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta.

Järjestöt tarjoavat
• vammaisuuteen liittyvää neuvontaa ja ohjausta
• harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa
• vertaistukea.

Monikulttuurisuusjärjestöt järjestävät muun muassa liikunta- ja kulttuuritoimintaa sekä edistävät monikulttuurisuutta ja Suomeen kotoutumista.

Tämän oppaan lopussa on lista eri järjestöistä. Listassa ei ole Suomen kaikkia järjestöjä.

(Osa 2) 3.10 Vakuutusyhtiöt


Monet suomalaiset ottavat vakuutuksia yllättävien onnettomuuksien varalta. Vakuutuksia ostetaan vakuutusyhtiöistä.

Vakuutusyhtiöt myyvät esimerkiksi koti- ja matkavakuutuksia. Vakuutuksen voi ottaa myös tapaturman tai kuolemantapauksen varalta. Vakuutusyhtiöt määrittelevät, kuka voi saada vakuutuksen ja mitä se maksaa.

Vuokralaisen täytyy yleensä ottaa kotivakuutus, jos vuokranantaja on yksityinen henkilö. Jos vuokralainen saa toimeentulotukea, kotivakuutus voidaan yleensä sisällyttää toimeentulotuen laskelmaan.

Lisätietoja vakuutuksista saa vakuutusyhtiöistä.

(Osa 2) 4 PALVELUIDEN HAKEMINEN


(Osa 2) 4.1 Palveluiden hakeminen ja päätökset


Jotta palveluja voi saada, niitä täytyy hakea. Kun hakee kunnalta tai Kelalta jotain palvelua, se kannattaa tehdä kirjallisesti. Useimmiten palvelua haetaan lomakkeella, johon liitetään esimerkiksi lääkärinlausunto.

Viranomaisilla on velvollisuus neuvoa, miten palveluja haetaan. Viranomaiset vastaavat hakemukseen kirjallisesti. Vastauksesta käy ilmi viranomaisten päätös asiasta sekä perustelut sille.

(Osa 2) 4.2 Muutoksen hakeminen


Jos asiakas on tyytymätön viranomaisen päätökseen, voi siihen yleensä hakea muutosta (valittaa päätöksestä). Päätöksen mukana on tieto siitä, voiko päätökseen hakea muutosta. Lisäksi päätöksessä neuvotaan, miten, keneltä ja kuinka nopeasti muutosta pitää hakea. Yleensä muutosta kannattaa hakea heti, kun on saanut päätöksen.

Jos asiakas tarvitsee apua muutoksen hakemisessa, hän voi kysyä neuvoa kunnan sosiaaliasiamieheltä. Sosiaaliasiamiehen tehtävänä on tiedottaa asiakkaan oikeuksista ja neuvoa asiakkaita kiistakysymyksissä.

Terveydenhuollon hoitopäätöksiin ei voi hakea muutosta. Jos asiakas on tyytymätön terveydenhuollon palveluihin, hän voi kuitenkin tehdä muistutuksen tai kantelun. Neuvoa voi kysyä potilasasiamieheltä.


(Osa 2) 4.3 Viranomaisen vaitiolovelvollisuus


Viranomaisilla on vaitiolovelvollisuus. Se tarkoittaa, että viranomainen ei saa kertoa kenellekään ulkopuoliselle asiakasta koskevia asioita. Viranomainen voi kuitenkin käsitellä asiaa muiden viranomaisten kanssa, jos yhteistyö heidän kanssaan on lain mukaan sallittua.

Vaitiolovelvollisuus koskee myös perhettä: viranomainen ei saa kertoa asiakasta koskevia asioita edes perheenjäsenille, ellei asiakas itse anna siihen lupaa.

(Osa 2) 5 TALOUDELLISET TUET


Vammainen ihminen voi hakea erilaisia tukia, jotka auttavat vamman tai sairauden aiheuttamien kustannusten maksamisessa.

(Osa 2) 5.1 Vammaisetuudet


16 vuotta täyttäneen vammaistuki. 16 vuotta täyttäneen vammaistuki on tarkoitettu lähinnä työikäisille vammaisille henkilöille, jotka eivät saa eläkettä. Vammaistuen myöntämiseen vaikuttavat hakijan ikä, Suomessa asumisaika sekä vammautumisen ajankohta.

Vammaistukea voi saada pysyvästi tai määräaikaisesti. Myös tuen määrä vaihtelee vamman vakavuuden mukaan. Vammaistukea haetaan Kelalta ja liitteeksi tarvitaan lääkärinlausunto C. Vammaistuesta ei makseta veroa.

Lisätietoa vammaistuesta: Kela

Eläkettä saavan hoitotuki. 16 vuotta täyttäneen vammaistukea ei voi saada, jos saa eläkettä. Sen sijaan eläkkeensaaja voi saada hoitotukea hoidon tai eri palvelujen kustannuksiin. Hoitotuella myös autetaan vammaista tai sairasta henkilöä selviytymään kotonaan paremmin.

Hoitotukea haetaan Kelalta, ja se on verotonta.

Lisätietoa eläkettä saavan hoitotuesta: Kela

Alle 16-vuotiaan vammaistuki. Pitkäaikaisesti sairaan tai vammaisen lapsen vanhemmat voivat hakea Kelalta alle 16-vuotiaan vammaistukea. Tuki on tarkoitettu lapsen hoidon ja kuntoutuksen aiheuttamien kustannusten maksamiseen.

Alle 16-vuotiaan vammaistuki on verotonta. Sen määrä vaihtelee vamman vakavuuden mukaan. Tukea haetaan Kelalta, liitteeksi tarvitaan lääkärinlausunto C.

Lisätietoa vammaistuesta: Kela

(Osa 2) 5.2 Kuntoutusraha


Kuntoutusrahan tarkoitus on auttaa vammaista henkilöä selviämään arkielämässään ja parantaa hänen toimintakykyään. Jos tarvitsee kuntoutusta vamman tai sairauden vuoksi, voi hakea kuntoutusrahaa. Kuntoutusrahaa voivat saada Suomessa asuvat 16–67-vuotiaat henkilöt, jos kuntoutuksesta aiheutuu työtulojen menetyksiä.

Kuntoutusrahaa haetaan Kelalta. Siitä maksetaan veroa. Liitteeksi tarvitaan kuntoutuksen järjestäjän kuntoutuspäätös.

Lisätietoa kuntoutusrahasta: Kela


(Osa 2) 5.3 Sairauspäiväraha


Jos henkilö on sairaana, ja hänelle tulee sen vuoksi ansionmenetystä, hän voi hakea sairauspäivärahaa. Sairauspäivärahaa maksetaan 300 arkipäivältä.

Sairauspäivärahaa aletaan maksaa, kun henkilö on ollut sairaana 10 päivää. 10 ensimmäistä sairauspäivää ovat omavastuuaikaa. Siltä ajalta ei makseta sairauspäivärahaa.

Sairauspäivärahaa voi saada 16—67-vuotias henkilö, jos hän on ollut ennen sairastumistaan ansiotyössä.

Eläkkeensaajat eivät tavallisesti voi saada sairauspäivärahaa.

Sairauspäivärahaa haetaan Kelasta.

Lisätietoa sairausajan tuista: Kela

(Osa 2) 5.4 Erityiset ravinto- ja vaatekustannukset


Vammainen henkilö voi hakea korvausta, jos hän joutuu vammansa tai sairautensa vuoksi noudattamaan erityistä ruokavaliota. Myös vaatekustannuksista voi hakea korvausta, jos tavalliset vaatteet tai kengät eivät vamman tai sairauden vuoksi sovi.

Korvauksia haetaan kunnan sosiaalitoimistosta. Kunnat maksavat korvauksia, jos niillä on siihen varattua rahaa.


(Osa 2) 5.5 Asumistuki


Yleinen asumistuki. Pienituloinen henkilö, joka asuu vakituisesti Suomessa, voi hakea asumistukea. Yleistä asumistukea voi saada vuokra-asuntoon tai omistusasuntoon.

Asumistuki voi olla korkeintaan 80% asumiskuluista. Asumistuen määrään vaikuttavat esimerkiksi asunnon koko ja sijainti ja se, kuinka monta henkilöä asunnossa asuu.

Asumistukea haetaan Kelasta.

Eläkkeensaajien asumistuki. Eläkkeensaajan asumistukea voi saada henkilö, joka asuu vakituisesti Suomessa ja
• saa eläkettä ja on 16—64-vuotias tai
• on yli 65-vuotias.

Eläkkeensaajan asumistukea haetaan Kelasta.

Lisätietoa asumistuesta: Kela

(Osa 2) 5.6 Kotoutumistuki


Kotoutumissuunnitelman aikana maahanmuuttaja on oikeutettu kotoutumistukeen. Kotoutumistuki vastaa työmarkkinatukea tai toimeentulotukea.

Kotoutumistukea haetaan Kelalta tai kunnan sosiaalitoimistosta.


(Osa 2) 5.7 Toimeentulotuki ja sosiaaliset lainat


Sosiaalitoimisto myöntää toimeentulotukea, jos henkilö tai perhe ei muuten tule toimeen. Toimeentulotukea voi saada vain siinä tapauksessa, että muut tulot tai tuet ovat vähäiset.

Toimeentulotuki on siten viimesijainen toimeentulo. Muut tulot vaikuttavat toimeentulotuen määrään. Vammaistuki ei kuitenkaan vaikuta tuen määrään.

Kunnat voivat järjestää asukkailleen myös sosiaalisia luottoja. Ne ovat lainoja, joita myönnetään vähävaraisille asukkaille, joiden olisi muuten vaikea saada luottoa. Lainan saaja maksaa lainan kunnalle takaisin. Sosiaalista lainaa haetaan kunnan sosiaalitoimistosta.

Kaikki kunnat eivät myönnä sosiaalista luottoa. Jos kunta myöntää sosiaalista luottoa, se voi periä kohtuullista korkoa.

(Osa 2) 5.8 Invalidivähennys verotuksessa


Vammaisuuden perusteella voi saada verotuksessa invalidivähennyksen. Vähennyksen suuruus riippuu vamman tai sairauden haitta-asteesta. Jos haitta-aste on pieni, vähennyskin on pienempi.

Jos hakee invalidivähennystä, veroilmoitukseen täytyy liittää lääkärintodistus, josta ilmenee pysyvä haitta-aste. Jatkossa verottaja tekee vähennyksen automaattisesti. Jos haitta-aste muuttuu, täytyy siitä ilmoittaa verottajalle.

Lisätietoa saa verotoimistosta.

(Osa 2) 6 ELÄKKEET


Eläkettä saavat ihmiset, jotka eivät vanhuuden tai työkyvyttömyyden vuoksi voi käydä työssä.

Eläkkeitä on useita. Suomessa asuvat iäkkäät ihmiset voivat saada vanhuuseläkettä. Siihen voi kuulua ansioeläke, jos on ollut riittävän kauan mukana työelämässä. Ansioeläke kertyy ansiotyön tulojen mukaan. Jos ansiotuloja ei ole ollut, voi iäkäs ihminen saada kansaneläkettä.

Eläkkeiden saamisessa on rajoituksia. Joidenkin eläkkeiden saamiseen vaikuttaa se, kuinka kauan eläkettä hakeva ihminen on asunut Suomessa.


(Osa 2) 6.1 Takuueläke


Takuueläke on vähimmäiseläke, jota maksetaan pienituloisille eläkeläisille. Takuueläkettä voi saada, kun on asunut Suomessa vähintään 3 vuotta sen jälkeen, kun on täyttänyt 16 vuotta.

Takuueläkettä haetaan Kelasta. Eläkkeen määrä riippuu hakijan muista eläkkeistä.

Lisätietoa takuueläkkeestä: Kela

(Osa 2) 6.2 Kuntoutustuki


Kuntoutustukea voi hakea määräajaksi, jos työkyky on tilapäisesti heikentynyt. Tukea myönnetään hoidon ja kuntoutuksen ajaksi, kunnes tuen saaja voi palata työhön. Tukea haetaan Kelalta tai Työeläkelaitokselta.

(Osa 2) 6.3 Työkyvyttömyyseläke


Jos työnteko on vamman tai sairauden vuoksi pysyvästi mahdotonta, voidaan henkilölle myöntää työkyvyttömyyseläke. Alle 20-vuotias ei kuitenkaan voi saada sitä ennen kuin hänen kuntoutusmahdollisuutensa on selvitetty.

Työkyvyttömyyseläkettä haetaan Kelalta tai Työeläkelaitokselta.

(Osa 2) 6.4 Eläkkeensaajan lapsikorotus


Eläkkeensaaja, jolla on alle 16-vuotiaita lapsia, voi saada lapsikorotuksen. Lapsikorotusta haetaan Kelalta, ja se on verotonta.

Lisätietoa lapsikorotuksesta: Kela

(Osa 2) 7 ASUMINEN


Suomessa tavoitteena on, että vammaiset ihmiset voisivat elää mahdollisimman itsenäistä elämää. Vammaiset ihmiset voivat asua omissa asunnoissaan tai palvelutaloissa. Toisinaan asuntoa pitää muuttaa tai sinne pitää hankkia erilaisia välineitä, jotta itsenäinen elämä olisi mahdollista. Asunnon muuttamiseen ja asumista helpottavien välineiden hankkimiseen voi saada rahallista tukea.

(Osa 2) 7.1 Asumista helpottavat välineet


Vaikeavammaiset ihmiset voivat saada kunnalta tukea asumista helpottaviin apuvälineisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi kuulovammaisten hälytinjärjestelmä ja liikuntavammaisten porrasnosturit. Tuen tarkoitus on auttaa vammaista ihmistä asumaan mahdollisimman itsenäisesti omassa asunnossaan.


(Osa 2) 7.2 Asunnon muutostyöt


Usein asunnossa täytyy tehdä erilaisia muutostöitä ja remonttia, jotta se soveltuu vaikeasti vammaisen henkilön asunnoksi. Muutostöiden aiheuttamia kustannuksia korvataan, jos muutokset täytyy tehdä, jotta vammainen tai sairas henkilö kykenee asumaan kotonaan. Korvausta voi saada esimerkiksi ovien levennykseen, valaistuksen muuttamiseen tai pyörätuoliluiskien rakentamiseen.

Asumiseen liittyviä korvauksia ja tukia haetaan kunnan vammaispalvelusta.

(Osa 2) 7.3 Palveluasuminen


Jos vammainen ihminen tarvitsee runsaasti apua selvitäkseen jokapäiväisistä askareistaan, palveluasuminen voi olla hyvä ratkaisu. Vammainen ihminen voi esimerkiksi asua omassa asunnossaan, johon hän saa riittävät palvelut ja tukitoimet. Asunto voi olla myös palvelutalossa, jossa asuu muitakin asumisen tukea tarvitsevia. Asukas voi saada palvelutalosta apua esimerkiksi ruokailuun, peseytymiseen ja terveyden hoitamiseen.

Palvelutalossa asukkaalla on kaikki tavalliset asukkaan oikeudet ja velvollisuudet.

(Osa 2) 8 LIIKKUMINEN

(Osa 2) 8.1 Kuljetuspalvelut


Kunta järjestää vaikeasti vammaisille asukkailleen kuljetuspalveluita, jos liikkuminen julkisilla kulkuvälineillä on vamman vuoksi hyvin vaikeaa. Vaikeasti vammainen ihminen voi käyttää kuljetuspalveluita työ- ja opiskelumatkoihin sekä vapaa-ajan matkoihin. Laissa on määritelty, kuinka monta matkaa henkilö voi saada. Kuljetuspalvelut maksavat yleensä saman verran kuin julkinen liikenne.

Kuljetuspalveluita haetaan kotikunnan vammaispalvelun sosiaalityöntekijältä.

(Osa 2) 8.2 Liikkumisen apuvälineet


Kunnasta voi saada lainaan tai omaksi erilaisia liikkumisen apuvälineitä, jos tarvitsee niitä vamman tai sairauden vuoksi. Liikkumisen apuvälineitä ovat esimerkiksi pyörätuoli, kävelykeppi ja rollaattori.

(Osa 2) 8.3 Alennuksia eri liikennevälineissä


Julkinen liikenne myöntää alennuksia eri ihmisryhmille. Esimerkiksi opiskelijat ja eläkeläiset voivat saada alennuksia junissa, busseissa ja lentoliikenteessä. Oman kunnan liikennelaitoksilta saa lisätietoa alennuksista.

Junat. VR antaa eläkeläisille ja opiskelijoille alennusta junalipuista. Näkövammaisen tai liikuntavammaisen henkilön saattaja saa junalipun ilmaiseksi. Jos näkövammaisella henkilöllä ei ole saattajaa, opaskoira voi matkustaa junassa ilmaiseksi.

Lisätietoa VR:n alennuksista: VR

Linja-autot. Matkahuolto myöntää eläkeläisille ja opiskelijoille alennusta bussilipusta. Vammaisen henkilön saattaja maksaa normaalin hinnan.

Lisätietoa Matkahuollon alennuksista: Matkahuolto

Lentokoneet. Jotkut lentoyhtiöt tarjoavat erilaisia etuja vammaiselle henkilölle. Myös saattaja voi saada etuja. Etuna voi olla esimerkiksi mahdollisuus siirtää matkustusaikaa tavallista joustavammin. Finnairin kotimaanlennoilla vammainen henkilö ja hänen saattajansa voivat yleensä ostaa seniorihintaisen lipun. Siinä on joustavammat ehdot kuin tavallisessa lipussa. Edut koskevat kotimaanlentoja. Lisätietoa voi kysyä lentoyhtiöstä.

Kunnan liikennelaitokset ja liikennöitsijät. Kunnan liikennelaitokset ja liikennöitsijät antavat usein alennusta vammaisille henkilöille. Alennukset vaihtelevat. Asiasta voi kysyä lisää oman kunnan liikennelaitokselta tai liikennöitsijöiltä.

(Osa 2) 8.4 Oma auto


Auton hankintaan, autokoulun ajo-opetukseen ja auton muutostöihin voi hakea rahallista tukea.

Nämä kunnan tarjoamat tuet ovat harkinnanvaraisia eli niihin vammaisella henkilöllä ei ole subjektiivista oikeutta.

Autokoulu. Vammainen ihminen voi saada kunnalta rahallista tukea ajokortin suorittamiseen. Tukea haetaan kotikunnan sosiaalitoimistosta.

Auton hankinta. Vammainen ihminen voi saada korvausta, jos auton hankkiminen on vamman tai sairauden vuoksi välttämätöntä. Korvaus on noin puolet auton hankintahinnasta. Korvausta voi hakea kotikunnan sosiaalitoimistosta.

Vammaisen pysäköintilupa Vaikeasti vammainen voi saada poliisilta pysäköintiluvan. Pysäköintilupa oikeuttaa pysäköimään esimerkiksi invalidipaikoille. Lupa on maksullinen.

Pysäköintilupaa haetaan poliisilta joko sähköisesti tai henkilökohtaisesti.

Pysäköintiluvan hakemiseen tarvitaan:
• 2 mustavalkoista valokuvaa
• pysäköintilupahakemus
• lääkärintodistus sairaudesta tai vammasta.

Auton verotus. Suomessa auton ostaja maksaa autoveroa. Vammainen henkilö voi kuitenkin saada autoveronpalautusta, jos vammaisuuden haitta-aste on riittävän suuri ja auto on välttämätön liikkumista varten. Näkö- tai liikuntavamman haitan täytyy olla vähintään 80 prosenttia, ja auton täytyy tulla vammaisen henkilön omaan käyttöön. Myös muulla tavalla vammainen tai sairas henkilö voi saada autoveron palautusta. Siinä tapauksessa auton täytyy olla välttämätön henkilön työssäkäynnin tai opiskelun takia. Palautusta haetaan Hangon tullista.

Lisätietoa autoveron palauttamisesta: Tulli

Ajoneuvovero Ajoneuvoverosta voi saada vapautuksen henkilö,
• jolla on vammaisen pysäköintilupa tai
• joka kuljettaa vammaista, jolla on vammaisen pysäköintilupa tai
• henkilö, jolle on myönnetty autoveron palautus.

Lisätietoa vapautuksesta ajoneuvoverosta: Trafi

Auton muutostyöt. Vamman tai sairauden vuoksi autoon täytyy toisinaan tehdä muutoksia. Tällainen muutos on esimerkiksi pyörätuolin nostolaite. Muutostöiden kuluihin voi hakea korvausta kunnan sosiaalitoimistosta. Joskus myös vakuutusyhtiöt korvaavat autojen muutostöitä.

(Osa 2) 8.5 Liikkumistaidon ohjaus


Näkövammaiset voivat saada liikkumistaidon ohjausta. Sen tarkoitus on, että näkövammainen ihminen oppii liikkumaan turvallisesti ja itsenäisesti hänelle tärkeissä ympäristöissä.

Liikkumistaidon ohjausta antavat keskussairaalat, näkövammaisten oppilaitokset sekä kunnan sosiaalitoimi. Lisätietoa saa esimerkiksi Näkövammaisten Keskusliitosta.

(Osa 2) 9 AVUSTAJAT

(Osa 2) 9.1 Henkilökohtainen apu


Vaikeavammaisilla henkilöillä on oikeus henkilökohtaiseen apuun kotona ja kodin ulkopuolella.

Henkilökohtainen apu on subjektiivinen oikeus. Subjektiivinen oikeus tarkoittaa sitä, että kunnalla on velvollisuus järjestää hakijalle henkilökohtaista apua, jos hakija täyttää avun saamisen ehdot. Kunta ei voi kieltäytyä järjestämästä palvelua esimerkiksi vetoamalla kunnan rahatilanteeseen.

Henkilökohtaista apua voi saada esimerkiksi seuraaviin asioihin:
• ruoanvalmistus
• siivous
• vaatehuolto
• kodin ulkopuolella asiointi
• opiskelu tai työ
• harrastukset
• muu yhteiskunnallinen osallistuminen.

Avustajan tehtävänä ei ole tehdä asioita vammaisen ihmisen puolesta, vaan avustaa häntä niissä asioissa, joissa vamma tai sairaus on haittana.

Henkilökohtaista apua haetaan oman kunnan sosiaalitoimiston vammaispalveluista. Henkilökohtainen apu on maksutonta palvelua.

Lisätietoa henkilökohtaisesta avusta: Assistentti.info

(Osa 2) 9.2 Opaskoira


Näkövammaiset ihmiset voivat saada avukseen koulutetun opaskoiran, joka auttaa näkövammaista liikkumaan vieraassa ympäristössä.

Opaskoiraa haetaan oman keskussairaalan kautta. Lisätietoja saa Näkövammaisten Keskusliiton opaskoirakoululta: Opaskoirakoulu

(Osa 2) 9.3 Avustajakoira


Liikuntavammainen ihminen voi saada koulutetun avustajakoiran, joka auttaa häntä päivittäisissä toimissa. Koira voi esimerkiksi painaa valokatkaisijaa, vetää pyörätuolia ulkona lumessa sekä noutaa, nostaa ja kuljettaa tavaroita.

Lisätietoa avustajakoirasta saa Invalidiliitosta: Invalidiliitto

(Osa 2) 10 TULKKAUS


(Osa 2) 10.1 Maahanmuuttajat


Tulkkauspalvelun tarkoitus on, että kaikki, jotka asuvat Suomessa pysyvästi, voivat käyttää julkisia palveluita ja asioida viranomaisten kanssa. Jos henkilön äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi, hänellä on oikeus käyttää tulkkia, kun hän asioi viranomaisten kanssa.

Viranomainen huolehtii tarvittaessa tulkin järjestämisestä, jos viranomainen on itse tehnyt aloitteen asiassa. Jos asiaa käsitellään asiakkaan aloitteesta, täytyy hänen maksaa tulkki itse.

Vastuu tulkin järjestämisestä voi olla viranomaisilla myös silloin, kun kysymys on henkilön perustoimeentulosta.

Tulkilla on vaitiolovelvollisuus. Se tarkoittaa, että tulkki ei saa puhua asiakkaan asioista kenellekään. Jos asiakas ei luota tulkkiin, hänen täytyy sanoa se heti viranomaiselle.


(Osa 2) 10.2 Kuulovammaiset, kuulonäkövammaiset ja puhevammaiset


Kuulovammaisilla, kuulonäkövammaisilla ja puhevammaisilla on oikeus tulkkauspalveluun. Tulkin apua voi saada opiskeluun, työssä käymiseen, asioimiseen ja vapaa-ajan toimintaan.

Tulkkauspalvelua haetaan Kelan Vammaisten tulkkauspalvelukeskuksesta.

Lisätietoa tulkkauspalvelusta: Kela

(Osa 2) 11 TERVEYDENHOITO


Terveydenhoidon kustannuksiin voi saada tukea ja korvauksia Kelalta ja kotikunnalta.

(Osa 2) 11.1 Lääkkeet


Lääkekustannuksiin voi saada korvausta Kelalta. Korvausta voi saada lääkkeistä, jotka lääkäri on määrännyt.

Korvauksen saa yleensä jo apteekissa, kun esittää Kela-kortin. Lääkekorvauksen suuruus vaihtelee.

Esimerkiksi vuonna 2013 maksukatto oli 670 euroa. Se tarkoittaa, että kun henkilö on vuoden 2013 aikana maksanut lääkkeistä 670 euroa, hän maksaa sen jälkeen vain 1,50 euroa jokaisesta lääkkeestä kullakin ostokerralla.

Lisätietoa lääkekorvauksesta: Kela

(Osa 2) 11.2 Terveydenhuollon maksukatto


Monet kunnan terveyspalvelut ovat maksullisia. Maksuille on kuitenkin määrätty maksukatto eli enimmäismäärä, jonka yksittäinen ihminen joutuu korkeintaan vuodessa maksamaan. Vuonna 2013 maksukatto oli 636 euroa.

Maksukatto koskee esimerkiksi terveyskeskuksen lääkärimaksua, sairaalan poliklinikkamaksua ja lyhytaikaista laitoshoitoa. Sen sijaan esimerkiksi hammashoitoa, sairaankuljetusta ja lääkärintodistuksia ei lasketa mukaan maksukattoon.

Kun maksukatto on täyttynyt, asiakas saa avohoidon palvelut ilman maksua. Asiakkaan on itse seurattava, milloin maksukatto tulee täyteen. Alkuperäiset maksukuitit pitää säilyttää.

(Osa 2) 12 KUNTOUTUS JA APUVÄLINEET


Vaikeasti vammainen ihminen voi hakea kuntoutusta Kelasta, kotikunnastaan tai vakuutusyhtiöstä.

Kela järjestää lääkinnällistä ja harkinnanvaraista kuntoutusta. Kuntoutuksen tarkoitus on auttaa vammaista henkilöä selviämään arkielämässä ja parantaa hänen toimintakykyään.

Kotikunnan terveydenhuolto järjestää vaikeasti vammautuneelle ihmiselle kuntoutusta, joka liittyy sairaanhoitoon heti vammautumisen jälkeen. Vakuutusyhtiö voi korvata kuntoutuksen, jos vammautuminen on tapahtunut tapaturmaisesti. Vakuutusyhtiön korvauksen saa vain sellainen ihminen, jolla on tapaturman tapahtuessa ollut vakuutus jossakin vakuutusyhtiössä.

(Osa 2) 12.1 Sopeutumisvalmennus


Sopeutumisvalmennuskursseja järjestetään eri sairaus- ja ikäryhmille. Sopeutumisvalmennukseen voi osallistua esimerkiksi perhe, jossa on vammainen lapsi.

Kurssien tarkoituksena on auttaa vammaisia ja heidän omaisiaan sopeutumaan vamman aiheuttamaan elämänmuutokseen. Kursseilla saa esimerkiksi tietoa vammasta tai sairaudesta.

Sopeutumisvalmennuskursseja järjestävät vammaisjärjestöt, Kela sekä muut kuntoutuksen palveluntuottajat. Kurssien kustannukset korvaa joko Kela, kotikunta tai vakuutusyhtiö.

Kuntoutuksen matkakustannuksiin voi saada Kelalta korvausta. Toisinaan myös kuntoutuksen järjestäjä voi korvata matkakustannukset.

Lisätietoa saa Kelasta ja vammaisjärjestöistä.


(Osa 2) 12.2 Apuvälineet


Vammainen ihminen voi saada tarvitsemansa apuvälineet kotikunnan terveydenhuollosta.

Perusapuvälineet, kuten pyörätuolin tai valkoisen kepin, järjestää yleensä terveyskeskus. Kalliit apuvälineet, kuten sähköpyörätuolin, lukutelevision tai tietotekniset laitteet, myöntää keskussairaala. Apuvälineet ovat vammaiselle ihmiselle ilmaisia. Myös niiden korjaus, uusiminen ja käytön opetus ovat ilmaisia palveluita.

Myös kunnan sosiaalitoimi voi korvata vammaiselle henkilölle sellaisia apuvälineitä, joita hän tarvitsee päivittäin.

Lisätietoa saa kotikunnan terveydenhuollosta. Myös vammaisjärjestöistä voi kysyä lisätietoa apuvälineistä.

(Osa 2) 13 OPISKELU


Suomessa kaikilla, myös vaikeasti vammaisilla, on oikeus opiskella. Vammaiset opiskelijat voivat opiskella tavallisessa koulussa tai oppilaitoksessa muiden opiskelijoiden kanssa. He voivat myös opiskella erityiskouluissa tai erityisoppilaitoksissa. Kouluissa ja oppilaitoksissa vammaiselle opiskelijalle voidaan järjestää tukea ja apua, jotta opiskelu onnistuisi.

(Osa 2) 13.1 Suomen kielen opiskelu


Suomen kielen opiskelu auttaa Suomeen kotoutumisessa. Suomen kielen kursseja järjestävät erilaiset oppilaitokset ja järjestöt.

Suomen kansalaisuuden hakeminen edellyttää, että hakijalla on tyydyttävä suullinen ja kirjallinen suomen tai ruotsin kielen taito. Myös suomalaisen viittomakielen taito riittää.

Lisätietoa suomen kielen opiskelusta saa esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimistosta ja oppilaitoksista.

Lisätietoa suomen kielen opiskelusta: Infopankki

Lisätietoa suomen kielen kursseista pääkaupunkiseudulla ja Tampereella: Finnishcourses.fi

(Osa 2) 13.2 Ammatinvalinta


Ammatinvalintapsykologit auttavat tarvittaessa sopivan ammatin ja koulutusalan löytämisessä. Heidän kanssaan voit tehdä koulutussuunnitelman, jossa otetaan huomioon myös vamman tai sairauden vaikutukset opiskeluun. Ammatinvalintapsykologit työskentelevät työ- ja elinkeinotoimistossa.

Ammatinvalintapsykologin kanssa voit tehdä soveltuvuuskokeen. Kokeen tulokset kertovat, sovellutko johonkin tiettyyn ammattiin. Psykologit järjestävät myös vierailuja työpaikoille ja oppilaitoksiin.

Lisätietoja saa työ- ja elinkeinotoimistosta, Kelasta ja vammaisjärjestöistä.

(Osa 2) 13.3 Ammatilliset erityisoppilaitokset


Vammaiset, pitkäaikaissairaat ja muuten erityistä tukea tarvitsevat nuoret ja aikuiset voivat opiskella ammatillisissa erityisoppilaitoksissa. Näissä oppilaitoksissa annetaan opetusta ja kuntoutusta myös vaikeasti vammaisille henkilöille. Oppilaitoksia on eri puolilla Suomea.

Lisätietoa saa Opetushallituksesta ja vammaisjärjestöistä.


(Osa 2) 13.4 Avustajat


Vaikeasti vammaisella opiskelijalla on oikeus saada henkilökohtainen avustaja, joka auttaa esimerkiksi liikkumisessa, ruokailussa tai muistiinpanojen tekemisessä.

Avustajaa haetaan kotikunnan sosiaalitoimistosta. Lisätietoa saa sosiaalitoimistosta.


(Osa 2) 13.5 Koulumatkatuki


Kela voi maksaa koulumatkatukea vammaiselle opiskelijalle. Edellytyksenä on kuitenkin, että opiskelija ei saa opiskelumatkoihin vammaispalvelun kuljetuksia.

Lisätietoa koulumatkatuesta saa Kelasta ja oppilaitoksista.


(Osa 2) 13.6 Taloudellinen tuki opiskeluun


Suomessa opiskelua tuetaan monella tavalla. Opiskelun voi rahoittaa esimerkiksi opintotuella. Tietoa eri mahdollisuuksista rahoittaa opiskelu saa Kelasta ja oppilaitoksista.

Opintotuki. Opintotukeen kuuluu opintoraha, asumislisä ja opintolainan valtiontakaus. Opiskelija voi saada opintotukea, jos hän opiskelee päätoimisesti vähintään kaksi kuukautta. Jos opiskelija saa muita tukia, kuten esimerkiksi eläkettä tai kuntoutusrahaa, hän ei voi saada opintotukea.

Jos henkilö opiskelee Suomessa, mutta hän ei ole Suomen kansalainen, hän voi saada opintotukea, jos
• hän asuu vakinaisesti Suomessa ja
• hänellä on Suomeen muuttoon jokin muu syy kuin opiskelu (esimerkiksi työ, perhe tai paluumuutto).

Opintotukea haetaan Kelasta.

Asumislisä. Opiskelija voi saada opiskelunsa ajaksi tukea asumiskustannuksiin. Asumislisää maksetaan opiskelijalle, joka asuu vuokralla. Asumislisää haetaan Kelasta.

Opintolaina. Valtio voi taata opiskelijalle opintolainan, jonka opiskelija maksaa takaisin opintojen jälkeen. Korosta, takaisinmaksusta ja muista lainaehdoista opiskelija sopii pankin kanssa. Valtion takaus opintolainalle haetaan Kelasta.

Aikuiskoulutustuki. Aikuinen opiskelija voi saada aikuiskoulutustukea, jos hän
• on ollut työelämässä vähintään 8 vuotta ja
• ottaa työstä opintovapaata ja
• ei saa opiskeluun muuta tukea ja
• on ollut samassa työpaikassa ainakin vuoden.

Opinnot voivat olla eri tai samalta alalta, jota aikuinen opiskelija on tehnyt aikaisemmin. Aikuiskoulutustukea haetaan Koulutusrahastosta.

Aikuinen opiskelija voi rahoittaa koulutuksensa myös valtion takaamalla opintolainalla. Opintolainan takausta haetaan Kelalta.

Kelan tuki osatyökykyisille opiskelijoille. Kela tukee osatyökykyisen ihmisen ammatillista kuntoutusta. Tuki voi olla alan valintaa selvittävän tutkimuksen tai työkokeilun järjestämistä. Kela korvaa kuntouttavan koulutuksen kustannukset ja maksaa opiskelijalle kuntoutusrahaa.

Tuki haetaan Kelasta. Kela myös seuraa opintojen edistymistä, joten opiskelijan pitää lähettää Kelaan todistukset opintomenestyksestä.

Vakuutus- tai eläketuki opiskelijoille. Vakuutus tai eläke voi korvata opiskelukustannuksia. Jos esimerkiksi liikenneonnettomuuden tai ammattitaudin vuoksi joutuu opiskelemaan uuden ammatin, vakuutus voi korvata sen aiheuttamat kustannukset. Lisätietoja saa omasta työeläkevakuutusyhtiöstä ja Vakuutuskuntoutus VKK ry:stä.

Apurahat ja stipendit. Opiskelua on mahdollista rahoittaa myös hakemalla apurahoja ja stipendejä. Lisätietoa saa eri vammaisjärjestöistä.

Esimerkiksi nämä tahot jakavat apurahoja ja stipendejä erityisesti vammaisille opiskelijoille:

• Helsingin yliopiston professorien puolisot ry
• Näkövammaisten Kulttuuripalvelu
• Suomen CP-liitto ry
• Suomen Näkövammaissäätiö
• Suomen vammaiskoulutuksen tukiyhdistys ry
• Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö.

(Osa 2) 14 TYÖ


Jokaisella on oikeus työhön ja toimeentuloon. Suomessa monet vammaiset ihmiset ovat mukana työelämässä. Työnantajat voivat saada tukea ja korvauksia, jos vammaisen ihmisen palkkaamisen vuoksi työpaikalle tarvitaan erityisjärjestelyjä.


(Osa 2) 14.1 Työ- ja elinkeinotoimiston palvelut


Työ- ja elinkeinotoimistot eli TE-toimistot auttavat työn hakemisessa. TE-toimiston neuvojat ja ammatinvalintapsykologit auttavat työnhakijoita löytämään sopivia työpaikkoja tai koulutusta.

Toimistoissa työskentelee myös neuvojia, jotka ovat perehtyneet osatyökykyisten työnhakijoiden työn hakemiseen. Heidän kanssaan voi esimerkiksi neuvotella, jos tarvitsee työssä käymiseen erityisjärjestelyitä, apuvälineitä tai muuta avustusta.

TE-toimistot järjestävät myös suomen kielen koulutusta maahanmuuttajille.

TE-toimistot järjestävät myös työvoimapoliittista koulutusta. Se on koulutusta ihmisille, jotka ovat työttömiä tai saattavat joutua työttömiksi. Tähän koulutukseen voivat hakeutua myös osatyökykyiset ihmiset.

TE-toimiston palvelut ovat ilmaisia. Myös vammaisjärjestöissä on työllistämistä tukevia palveluita.

Työnhakijan kannattaa käyttää TE-toimiston palveluja ja etsiä myös itse aktiivisesti työpaikkaa.


(Osa 2) 14.2 Kuntouttava työtoiminta


Kunnat järjestävät työtoimintaa asukkaille, jotka ovat olleet pitkään työttömänä. Kunnan sosiaalitoimi ja TE-toimisto päättävät yhdessä asiakkaan kanssa, millaista työtoimintaa tai koulutusta asukas tarvitsee.

Työtoimintaa järjestetään erityisesti alle 25-vuotiaille. Se kestää muutamasta kuukaudesta vuoteen. Työtoimintaan osallistuva ei saa työstä varsinaista palkkaa, mutta hän voi saada työttömyysturvaansa pientä lisää. Kunta korvaa myös työmatkakustannukset.

Lisätietoa saa TE-toimistosta ja kunnan sosiaalitoimistosta.


(Osa 2) 14.3 Tuettu työ


Vammaiset tai osatyökykyiset ihmiset voivat työllistyä myös tuettuun työhön. Tuettu työ on normaalia työtä esimerkiksi kaupassa tai toimistossa. Työntekijälle maksetaan työstä palkkaa.

Työpaikan löytämisessä ja työssä selviytymisessä auttaa työvalmentaja. Valmentaja voi aluksi olla mukana työpaikalla ja huolehtia siitä, että työntekijä saa tarpeeksi apua ja tukea työn opettelussa.

Lisätietoa tuetusta työstä saa kuntien vammaispalvelusta, työkeskuksista ja eri vammaisjärjestöistä.


(Osa 2) 14.4 Eläkkeen lepäämään jättäminen


Kelan täyden työkyvyttömyyseläkkeen voi jättää lepäämään. Se tarkoittaa, että eläkkeensaaja siirtyy työelämään tietyksi ajaksi eikä nosta silloin eläkettä. Työtä voi kokeilla vähintään kolme kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Tänä aikana ei menetä oikeutta eläkkeeseen. Palkan lisäksi Kelasta voi saada kahden vuoden ajan ylintä vammaistukea.

Jos työssä käyminen syystä tai toisesta käy mahdottomaksi, voi työnteon lopettaa ja siirtyä takaisin eläkkeensaajaksi. Lisätietoja saa Kelasta.

(Osa 2) 15 PERHE


Jokaisella on oikeus perustaa perhe. Suomessa yhteiskunta tukee perheitä monin tavoin. Perheet voivat saada erilaisia taloudellisia tukia sekä ohjausta ja neuvontaa.


(Osa 2) 15.1 Lastenhoito


Vanhemmat voivat hoitaa lapsia kotona tai hakea lapselle kunnallisen hoitopaikan.

Hoitopaikkaa kannattaa hakea ajoissa. Jos vanhemmat eivät tiedä etukäteen, milloin lapsi tarvitsee hoitopaikan, hoitopaikkaa pitää hakea viimeistään kaksi viikkoa ennen kuin sitä tarvitaan. Mitä myöhemmin hoitopaikkaa haetaan, sitä vaikeampaa on saada hoitopaikka kodin läheltä.

Kunta perii maksun hoitopaikasta. Perheen tulot vaikuttavat maksun suuruuteen.

Perhe voi ostaa päivähoitoa myös yksityiseltä palveluntarjoajalta. Siihen voi hakea tukea Kelasta.

Kotihoidon tuki. Lasten hoidosta kotona maksetaan perheelle kotihoidon tukea, jos lapsi on alle 3-vuotias. Tukeen vaikuttavat esimerkiksi lapsen ikä ja sisarusten määrä. Kotihoidon tukea ei voi saada, jos lapsella on paikka kunnallisessa päivähoidossa. Monet kunnat maksavat kotihoidon tuen lisäksi kuntalisää. Kuntalisää voi kysyä kotikunnasta.

Kunnallinen päivähoito. Alle kouluikäisellä lapsella on oikeus kunnan päivähoitoon. Päivähoitopaikka voi olla päiväkodissa tai perhepäivähoitajalla. Päivähoitopaikkaa haetaan kunnan päiväkodista tai sosiaalitoimistosta. Lasten päivähoidon maksuun vaikuttavat perheen tulot.


(Osa 2) 15.2 Kotipalvelu


Vanhukset, vammaiset ja pitkään sairastaneet henkilöt voivat saada kunnan kotipalvelua. Sen tehtävänä on avustaa esimerkiksi peseytymisessä.

Kotipalvelua haetaan kotikunnan sosiaalitoimistosta.


(Osa 2) 15.3 Omaishoidontuki


Omaishoidontukea voi saada henkilö, joka hoitaa kotona vammaista tai sairasta omaista. Tuen tarkoitus on, että vammainen tai sairas omainen ei joutuisi laitoshoitoon, vaan voisi elää kotonaan.

Hoitotuen suuruuteen vaikuttaa hoidon vaativuus. Jos omainen tarvitsee hoitoa vuorokauden ympäri, tuki on suurempi. Omaishoidontuen suuruus vaihtelee myös eri kunnissa.

Omaishoidontukea haetaan kotikunnan sosiaalitoimistosta.


(Osa 2) 15.4 Neuvontaa ja tukea


Neuvolat. Lastenneuvolasta saa apua ja neuvoja lapsen kasvuun liittyvissä asioissa. Neuvolassa seurataan lapsen kasvua ja kehitystä, annetaan rokotuksia ja tuetaan vanhempien jaksamista.

Perheneuvolaan voi ottaa yhteyttä esimerkiksi avioeron, lapsen kouluvaikeuksien tai muiden hankalien perhetilanteiden vuoksi. Perheneuvolassa voi keskustella myös lapsen huolista ja peloista sekä kasvatukseen liittyvistä asioista.

Lisätietoa saa kotikunnan neuvolasta.

Pari- ja perheterapia. Parisuhteen vaikeuksiin voi hakea apua ja neuvoja parisuhde- ja perheterapiasta. Terapiassa etsitään yhdessä ratkaisua vaikeuksiin, esimerkiksi perheväkivaltaan, mielenterveyden ongelmiin tai päihdeongelmiin. Terapiasta voi saada myös tukea, jos läheinen ihminen sairastuu tai kuolee.

Parisuhde- ja perheterapia on maksutonta. Lisätietoja saa kotikunnan sosiaalityöntekijältä.

Seksuaalineuvonta. Seksuaalineuvonnasta saa tietoa ja tukea seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Neuvonnassa voi keskustella esimerkiksi vamman tai sairauden vaikutuksesta seksuaalisuuteen, seksielämän ongelmista tai tunne-elämän ja ihmissuhteiden vaikeuksista.

Seksuaalineuvonta sopii sekä pariskunnille että sellaisille, jotka asuvat yksin.

Seksuaalineuvontaa on tarjolla terveyskeskuksissa ja kuntoutuskeskuksissa. Myös puhelimitse ja internetistä saa neuvontaa Sexpo-säätiöstä tai Väestöliitosta.

Seksuaalineuvontaa tarjotaan terveyskeskuksissa ja useissa kuntoutuskeskuksissa. Eri puolella Suomea on myös yksityisiä seksuaalineuvojia ja seksuaaliterapeutteja.

Seksuaalineuvontaa:
Sexpo
väestöliitto

(Osa 2) 15.5 Perhetyö


Ennaltaehkäisevän perhetyön tarkoituksena on tukea perheitä ja ehkäistä ongelmia. Ennaltaehkäisevää perhetyötä voidaan tehdä monella tavalla, ja se voidaan aloittaa ilman lähetettä.

Lastensuojelun perhetyö on tukitoimi, jonka avulla tuetaan perheitä ja varmistetaan, että lapsen etu toteutuu. Sitä tehdään lastensuojelun sosiaalityöntekijän aloitteesta.

Perhetyötä järjestää kunnan sosiaalitoimi.

(Osa 2) 16 VAPAA-AIKA


Vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin voi saada tukea, jos vamma tai sairaus vaikeuttaa tavallisten palveluiden tai välineiden käyttöä.

Liikuntaharrastus. Kunnat järjestävät vammaisille ja sairaille ihmisille erilaisia liikuntamahdollisuuksia. Erityisryhmiin kuuluvat henkilöt voivat esimerkiksi saada halvemman uimakortin, jolla pääsee kunnan uimahalleihin.

Kysy lisää harrastusmahdollisuuksista kotikuntasi liikuntatoimelta, urheilu- ja vammaisjärjestöistä.

Harrastusvälineet. Vammainen tai sairas henkilö voi saada korvausta erityisvälineistä tai lisävarusteista, joita hän tarvitsee harrastuksessa tai vapaa-ajan vietossa. Harrastusvälineitä voi hakea kotikunnan sosiaalitoimistosta.

Kulttuuripalvelut. Kulttuurilla tarkoitetaan esimerkiksi teatteria, musiikkitilaisuuksia, taidenäyttelyitä ja elokuvia. Eläkeläiset voivat saada alennuksia lippujen hinnoista. Jos henkilö tarvitsee saattajaa, saattaja pääsee ilmaiseksi esimerkiksi joihinkin museoihin ja konsertteihin. Elokuvissa ja teattereissa on erikseen pyörätuolipaikkoja.

Liikuntavammaisen henkilön kannattaa varmistaa etukäteen, että tiloihin pääsee myös pyörätuolilla, ja että siellä on esteetön wc ja hissi.

Joissain paikoissa on mahdollista saada opastusta selkokielellä. Esimerkiksi Helsingissä Ateneumin taidemuseossa on tarjolla selkokielinen opastus.

Lomat. Monet vammais- ja eläkeläisjärjestöt tarjoavat jäsenilleen erilaisia lomamatkoja tai kuntoutuksia. Yleensä vammaisen ihmisen pitää maksaa osa loman tai kuntoutuksen hinnasta itse. Lisätietoja saa järjestöistä.

Tukihenkilötoiminta. Tukihenkilötoiminnalla tuetaan vaikeasti vammaisia ja kehitysvammaisia ihmisiä, jotka asuvat kotona. Tukihenkilö voi esimerkiksi avustaa harrastuksissa tai olla seurana ulkoilemassa.

Tukihenkilö on vapaaehtoistyöntekijä. Hänelle maksetaan kulukorvausta.

Voit kysyä mahdollisuutta omaan tukihenkilöön kotikunnan sosiaalitoimistosta.


Lähteet

Ammatillinen erityisopetus

Assistentti.info

Finlex, valtion säädöstietopankki

Infopankki

Invalidiliiton verkkosivut

Kansaneläkeläitoksen (Kelan) verkkosivut

Liikenteen Turvallisuusviraston verkkosivut

Matkahuollon verkkosivut

Näkövammaisten keskusliiton verkkosivut

Opaskoirakoulun verkkosivut

Sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivut

Sosiaaliportti

Työ- ja elinkeinotoimiston verkkosivut

Valviran verkkosivut

Yhteystietoja


Alla olevaan listaan on koottu erilaisten järjestöjen, yhdistysten ja muiden tahojen yhteystietoja. Yhteystiedot voivat muuttua. Paikallisyhdistysten yhteystiedot saa keskusjärjestöistä.


AIVOLIITTO RY. Suvilinnantie 2, 20900 TURKU. Puh. 02 2138 200,
www.aivoliitto.fi

AIVOVAMMALIITTO RY. Kumpulantie 1 A, 00520 Helsinki. Puh. 09 8366 580, www.aivovammaliitto.fi

AUTISMI- JA ASPERGERLIITTO RY. Kaupintie 16 B, 00440 HELSINKI. Puh. 09 - 7742 770, www.autismiliitto.fi

EPILEPSIALIITTO RY. Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki. Puh. 09 - 350 8230, www.epilepsia.fi

FINNISH MULTICULTURAL SPORTS FEDERATION, FIMU RY SUOMEN MONIKULTTUURINEN LIIKUNTALIITTO RY. Kivensilmänkuja 2, 3. kerros, 00920 Helsinki. Puh. 050 5511 197, www.fimu.org

IHMISOIKEUSLIITTO RY. Döbelninkatu 2, 8. kerros 00260 HELSINKI puh. 09 4155 2500 www.ihmisoikeusliitto.fi

INFOPANKKI. Infopankki.fi -toimitus, Hallintokeskus/Viestintä/Neuvonta ja monikielinen viestintä, PL1, 00099 Helsingin kaupunki. www.infopankki.fi

INKERIKESKUS RY. Hämeentie 103 A, 00550 HELSINKI. Puh. 09 7534 464, www.inkerikeskus.fi

INVALIDILIITTO RY. Mannerheimintie 107, 00280 HELSINKI. Puh. 09 613 191, www.invalidiliitto.fi

KEHITYSVAMMALIITTO RY. Viljatie 4, A 00700 HELSINKI puh. 09 348 090 www.kehitysvammaliitto.fi

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY. Pinninkatu 51, 33100 Tampere. Puh. 0207 7 18 200, www.kvtl.fi

KEHITYSVAMMATUKI 57 RY. Bulevardi 34 a A 4, 00120 HELSINKI. Puh. 0400 345 369, www.kvtuki57.fi

KUULOLIITTO RY. Ilkantie 4, 00400 HELSINKI. Puh. 09 5803 830 www.kuuloliitto.fi

KUUROJEN LIITTO RY. Ilkantie 4, 00400 HELSINKI. Tekstipuh. 09 580 31/vaihde www.kl-deaf.fi

KYNNYS RY. Siltasaarenkatu 4, 5. kerros, 00530 HELSINKI. Puh. 09 - 6850 110 www.kynnys.fi

LIHASTAUTILIITTO RY. Läntinen Pitkäkatu 35, 20100 TURKU. Puh. 044 736 1030, www.lihastautiliitto.fi

MIELENTERVEYDEN KESKUSLIITTO. Ratakatu 9, 00120 HELSINKI. Puh. 09 - 5657 730, www.mtkl.fi

MONIHELI RY. Työpajankatu 2, 2. kerros, 00580 Helsinki. www.moniheli.fi ja www.icount.fi

MUISTILIITTO RY. Luotsikatu 4 E, 00160 HELSINKI. Puh. 09 - 6226 200, www.muistiliitto.fi

NÄKÖVAMMAISTEN KESKUSLIITTO RY. Käyntiosoite: Marjaniementie 74, 00930 Helsinki. Puh. 09 - 396 041, www.nkl.fi

PAKOLAISNEUVONTA RY. Kaisaniemenkatu 4 A, 6. kerros, 00100 HELSINKI. Puh. 075 7575 100, www.pakolaisneuvonta.fi

SELKOKESKUS. Viljatie 4 A, 00700 Helsinki. Puh. 09 - 3480 9240, www.selkokeskus.fi

SUOMEN CP-LIITTO RY. Malmin kauppatie 26, 00700 HELSINKI. Puh. 09 - 5407 540, www.cp-liitto.fi

SUOMEN VAMMAISURHEILU JA -LIIKUNTA VAU RY. Radiokatu 20, 5. kerros, 00240 Helsinki. Puh. 09 - 4257 9824, www.vammaisurheilu.fi

SUOMEN KUUROSOKEAT RY. Käyntiosoite: Marjaniementie 74, 00930 Helsinki. Puh. 040 7780 299, www.kuurosokeat.fi

SUOMEN MS-LIITTO RY. Keskustoimisto: Vaihemäentie 10, 21250 Masku. Puh. 02 4392 111, www.ms-liitto.fi

SUOMEN PAKOLAISAPU RY. Kaikukatu 3, 4. kerros, 00530 Helsinki. Puh. 09 - 6962 640, www.pakolaisapu.fi

SUOMEN POLIOLIITTO RY. Kumpulantie 1A, 6. kerros, 00520 HELSINKI. Puh. 09 - 686 0990 www.polioliitto.com

SUOMEN PUNAINEN RISTI, SPR. Keskustoimisto: Tehtaankatu 1 a, 00140 HELSINKI. Puh. 020 7012 000, www.punainenristi.fi

SUOMEN REUMALIITTO RY. Iso Roobertinkatu 20–22 A, 00120 HELSINKI. Puh. 09 - 476 155, www.reumaliitto.fi

SUOMEN VAMMAISTEN LASTEN TUKI RY. Eteläinen Hesperiankatu 28 C, 00100 HELSINKI. Puh. 09 446 663

VAMMAISTEN LASTEN JA NUORTEN TUKISÄÄTIÖ. Mikonkatu 8 A, 9 kerros, 00100 HELSINKI. Puh. 09 - 6829 530 www.vamlas.fi

VAMMAISTEN MAAHANMUUTTAJIEN TUKIKESKUS HILMA. Marjaniementie 74, 3. kerros, 00930 HELSINKI. Puh. 050 300 2501 www.tukikeskushilma.fi

VANHUSTYÖN KESKUSLIITTO RY. Malmin kauppatie 26, 00700 HELSINKI. Puh.09 - 350 8600, www.vktl.fi

VIRKA INFO – HELSINGIN KAUPUNGIN MONIKIELINEN NEUVONTAPISTE. Sofiankatu 1 / Pohjoisesplanadi 11—13 HELSINKI, Puh. 09 - 310 11 111, www.virka.fi

VÄESTÖLIITTO RY. Kalevankatu 16, 00100 HELSINKI. Puh. 09 - 228 050, www.vaestoliitto.fi

VÄHEMMISTÖVALTUUTETUN TOIMISTO. Mikonkatu 25, 00100 Helsinki. Asiakaspalvelunumero: 071 878 8666, www.ofm.fi

<< Edellinen |

VAMMAISTEN MAAHANMUUTTAJIEN TUKIKESKUS HILMA
PL 30, 00030 IIRIS
Gsm: 050 300 2501 | email: info[]tukikeskushilma.fi

Päivitetty: 21.2.2014 Webmaster