Tieni asioimistulkiksi
Nimeni on Darun Jaza. Olen kotoisin Irakin Kurdistanista. Muutin Suomeen yksin, 11- vuotiaana, vuonna 1997. Sairastan etenevää lihastautia ja tästä syystä istun sähköpyörätuolissa. Lapsena kotimaassani en päässyt kouluun vammani takia. Minua harmitti lapsena todella paljon, kun vanhemmat sisarukseni kävivät koulua, mutta minä en sinne päässyt. Kun sisarukset olivat päivisin koulussa, minä olin äitini kanssa kotona. Minä piirtelin paljon ja ompelin käsin nukelleni vaatteita. Iltaisin, kun sisarukseni tekivät läksyjä, minä istuin heidän vieressä ja katsoin, mitä he tekivät. Isosiskoni ja isoveljeni opettivat minulle kotona lukemaan ja kirjoittamaan kurdin kielellä. Opin nopeasti, koska olin innokas oppimaan.
Kun muutin Suomeen vuonna 1997, pääsin kouluun ensimmäistä kertaa. Olin niin onnellinen, olinhan unelmoinut tästä aina. Opin nopeasti suomenkielen, koska olin hyvin motivoitunut. Kun kielitaito oli riittävä, sain mennä ikäisteni luokalle. Peruskoulun jälkeen menin lukioon ja lukiosta yliopistoon. Kiinnostuin tulkin työstä ja myöhemmin valmistuin asioimistulkiksi. Freelancer tulkkina olen toiminut nyt muutaman vuoden. Peruskoulun jälkeen tiesin heti, että haluan jatkaa lukioon. Lukio olikin minulle oikea valinta, sillä minä nautin lukemisesta. Kävin Turun Lyseon lukiossa ja se on hyvin esteetön lukio. Meillä oli todella hyvät / mukavat opettajat ja sain aina lisäaikaa kokeisiin. Lukion jälkeen pidin yhden välivuoden ja sitten hain yliopistoon tietojenkäsittelytieteitä lukemaan. Se olikin aika tylsä aine, mutta hyödyllinen. Nykyään teknisiä taitoja tarvitaan lähes kaikkialla.
Olen ollut paljon mukana järjestötoiminnoissa ja tehnyt vapaaehtoistyötä. Olen elämäni aikana hakenut kaikenlaisia töitä. Välillä tein niin, että työhakemuksessani en maininnut istuvani pyörätuolissa. Mutta se ei auttanut paljon asiaa, koska asia tuli ilmi kuitenkin aina jossakin vaiheessa. Huomasin, että monesti vammaisuus häiritsi työnantajia enemmän kuin se, että olin ulkomaalainen. Se tuli esille siinä, kun jotkut työnantajat alkoivat kyseenalaistaa minun terveyttäni ja jaksamistani. Tottakai, kun liikun sähköpyörätuolilla ja myös käsien liike on hyvin rajoittunut, näyttää tilanne aika huonolta työnantajan silmissä.
Toisaalta en ole hakenutkaan sellaista työtä, missä tarvittaisiin hirveästi fyysistä voimaa. Joskus en päässyt edes työhaastatteluun, koska työpaikka oli esteellinen. Joskus taas pääsin työhaastatteluun ja olisin ehkä saanutkin työpaikan, mutta vessaan ei päässyt sähköpyörätuolilla. Vammaisena työnhakijana tulee paljon erilaisia haasteita vastaan. Joskus työnantaja on hyvin ymmärtäväinen / ystävällinen ja on valmis tekemään muutoksia työpaikalle, jotta myös pyörätuolinkäyttäjän olisi mahdollisuus työskennellä siellä. Mutta valitettavasti on myös paljon sellaisia työnantajia, jotka eivät jousta missään.
Minun ensimmäinen työni oli puhelinmyynti. Silloin olin lukiossa. Myin lehtiä puhelimitse. Se oli rankin / tylsin työ, jota olen koskaan tehnyt. Mutta jostakin oli aloitettava.
Noin kolme vuotta sitten päätin hakea tulkin työtä. Olin monesti harkinnut sitä aiemminkin ja monet tutut sanoivat minulle, että minusta tulisi hyvä tulkki. Minulla ei ollut silloin vielä tulkin koulutusta, mutta ajattelin kokeilla, saisinko töitä ilman koulutusta. Laitoin hakemukseni muutamalle tulkkikeskukselle. Pian hakemuksiin vastattiin. Ne tulkkikeskukset, jotka vastasivat hakemukseeni, sijaitsivat muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Joten työhaastattelu tapahtui puhelimitse. Jotkut tulkkikeskukset järjestivät minulle pienen ”kielitestin”, ennen kuin ottivat minut töihin. Näin pääsin aloittamaan tulkin työtä. Pian sen jälkeen päätin kouluttautua samalla asioimistulkiksi. Koen hyötyneeni koulutuksesta ja on mukava tehdä työtä, johon on koulutus.
Nykyään olen monen tulkkikeskuksen listalla ja teen myös omalla toiminimellä tulkkauksia. Teen enimmäkseen puhelin – ja videotulkkauksia. Mutta teen joskus myös paikanpäällä tulkkauksia. Olen erittäin iloinen siitä, että minun ei tarvitse enää jatkuvasti etsiä työtä ja lähetellä työhakemuksia.
Darun Jaza
on asioimistulkki ja Hilman kokemusasiantuntija
