21/01/2016 tekijältä Admin 0

Uusi elämä Suomessa

Minun nimeni on Ali Ahmadi ja olen afganistanilainen 37 vuotta vanha. Tällä hetkellä asuun Suomessa Espossa. Olen näkövammainen (14 vuotiaasta olen kokonaan sokea) ja opiskelen Keskuspuisto ammattiopisto Arla toimipaikassa merkonomiksi. Tällä hetkellä olen työharjoittelussa Hilmassa kolme viikkoa.

Minullakin on perhe (vaimo ja 4 lasta). Minä synnuin Afganistanissa mutta olen kasvanut Iranissa sentakia kun olin pieni lapsi 1,5 vuotias vanha minun vanhemmat muutivat Iraniin. Opiskelin lukiossa ja yliopistossa Islamin teologiaa. Lukion nimi on Omid. Se tarkoita suomeksi toivoa. Yliopiston nimi on Ferdowsi, joka oli iranilainen runoilija.

Menin myös naimisin Iranissa. Toivoin vihdoin ansaitsin työhön mutta tämä oli vain minun unelma koska Iranin valtio ei sallinut maahan muuttajille että mennän työhön. Myös en voi mennä takasin minun maahani koska Afganistan ollut epäturvallinen ihmisille, varsinkin vammaisille.

Järjestö näkövammaisten afganistanilaisten auttamiseksi

Perustimme ystäviäni kanssa järjestö joka autamme näkövammaiset afganistanilaiset jotka asuvat Iranissa. Nimi on Afganistan’s blinds’ home ja järjestämme eri asioita afganistanilaiset näkövammaiset jotka ei olenkaan saada palvelut. Esimerkiksi vähän raha-asia YK kanssa, terveuspalvelut MSF (Médecins Sans Frontières) kanssa ja eri kurssit esim. tietokoneekurssi ja englantinkurssi ja myös autaamme näkövammaisille saada ja jatkaa Iranin oleskelulupa.

Joka päivää maahan muuttajan tilanne oli huonompi. Elämä Iranissa oli niin vaikea että minä en voinut jatkaa. Sen jälkeen pysyin YK:sta että löydä minulle turvapaikka.

Iisalmesta uusi koti

Tulin kiintiö pakolaisena Iisalmeen lokakuussa vuonna 2013. Kun sapuimme ja tulimme lentokonesta ulos maahan muutajan ohjaja olivat lentokentällä meidän vastassa. He ovat tosi kiltti ja autamainen. He siirtävät meidän tavarat ja näytävät meidän kodin (meidän koti oli valmis). Minun perhettä jännitti koska kaikki asiat ovat ihan uusi. Toinen päivää he tulivat meidän hakeman ja tulimme maistraatti sen jälken kävimme sosiaalitoimisto, kelatoimisto, TE-toimisto ja Vammaispalvelut. Meillä oli paljon eri kokoukset ja he selittivät meille eri asiat mitä pitää tietää elämässä Suomessa.

SPR:n kautta ystäviä

Pikkuhilja tutustuimme Punaisen ristin (SPR) kautta ystäviin. Heidän kanssa esimerkiksi kävimme kaupassa shoppaileman ja opettavat vähän suomen kulttuuri ja suomenkieli. Minun ensimäinen suomenkieli opettaja oli Jaana Varis. Hän oli auttavainen ja kiltti. Punaiset risti ystäviä olivat sosialinen ja yställinen he yritävät että rakentaa ystävälinen ilmapiiri.

Meillä oli kaksi perheen ystäviä Tuomas ja Sari. Esimerkiksi usein he kävivät meidän kotin, Tuomas keskusteli minun kanssa ja pelasimme shakkia, lapset leikkivät yhdessä ja vaimoni ja Sari tekivät korvapuusti. Tällä tavalla kaikki ovat iloinen ja tyytyväinen.

Muutto Espooseen

Valittetavasti Iisalmi oli tosi pieni kaupunki. Iisalmessa ei ole paljon palvelut näkövammaisille ja minun täytyyi taas muutta Esposeen. Nyt olen tyytyväinen tilanteseen, puhun vähän suomenkieltä, meneen harrastuksia ja löysin hyviä näkövammaisia ystäviä. Minun perhenikin kaikki ovat iloinen ja tyytyväinen ja kaikki tykkävät Suomesta.

 

Ali Ahmadi
on merkonomiopiskelija, joka teki kolmeviikkoista harjoittelua Tukikeskus Hilmassa tammikuussa 2016.